Tavoitteena on ollut antaa Jakomäen lasten taiteen näkyä heidän omassa yhteisössään ja ympäristössään, omassa kotikirjastossaan. Lasten taide on otettu hyvin vastaan. Niin kirjaston asiakkaat kuin henkilökuntakin on suhtautunut myönteisesti yhteisin teoksiin ja niitä on sekä toivottu lisää että näyttelyiden ripustusaikoja on pidennetty heidän toiveestaan.
Ensimmäisenä taideprojektina maalattiin " taikapuita" eri väriskaaloilla ja kaikista taikapuista koottiin kirjastoon yhteinen "Taikametsä" teos. Seuraavana projektina oli " Onnea Jakomäki 50 vuotta - Jakomäki yöllä ja Jakomäki päivällä, Jakomäki talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä" ja seuraavana " Taidekalapolku" ," mikä on edelleen esillä huhtikuussa 2018 Jakomäen kirjastossa. Talvella 2018 tehtiin " Jakomäen parhaat sukat ja lapset - ota näistä mallia! " mikä on puolestaan esillä kirjaston lukusalissa. Teokset ovat lisännneet kirjaston viihtyvyyttä ja antaneet lasten taiteelle luvan näkyä.
Näin pitkäjännitteinen työ on tuonut mukanaan uusia ennalta arvaamattomia haasteita kun olenkin joutunut kasvatuksellisten kysymyksien äärelle. Miten puuttua kiusaukseen, miten pitää kuria, miten voi olla läsnä vastuuntuntoisena aikuisena, miten vastata kaikenmaailman kiperiin kysymyksiin....Leikkipuisto on antanut näiden kysymysten äärellä korvaamatonta tukeaan, siitä suurkiitos!
Luovan työn suhteen olen joutunut miettimään sitä mitä minä voin antaa näille lapsille joilla on nälkä sellaisiin asioihin mitä taide voi antaa. Olemme tehneet retkiä taidenäyttelyihin mutta aina on tunne että olisi voinut antaa enemmän. Nyt olemme keskittyneet taideprojekteihin jonka lopputuloksena on ollut yhteinen teos kirjastossa. Tavoitteena on ollut matalan kynnyksen toiminta minkä puitteissa kaikki onnistuvat. Yhteisiin teoksiin on otettu kaikki tuotokset. Jos joku ei ole osannut tehdä kalaa ollaan tehty yhdessä. Malleja ollaan karsastettu, sen sijaan on keskitytty vapaaseen luovaan ilmaisuun.
Työpajoihin on osallistunut keskimäärin 15 - 25 lasta päivisin ja yleensä oven ulkopuolella on ollut aina jono ja oveen on koputettu jatkuvasti: Voiko jo tulla? Joko mahtuu? Mitä värejä tänään on? Työpajoissa on ollut max 4 lasta kerrallaan ja yhden lähtiessä pois paikalle ryntää toinen. Ja välissä pitäisi ehtiä pyyhkiä pöytä maalista ja pestä palettti ja siveltimet..
Tulen aina muistamaan nämä lapset ja nämä hetket. Koin että sillä mitä teen on merkitys. Vaikka on ollut väliin raskasta vetää kahtena iltapäivänä viikossa nonstop työpajoja on työstä saatu tyydytyksen tunne kompensoinut väsymyksen eikä usein ole malttanut lopettaa kun oven takana on vielä ollut jono.
Viihdyin leikkipuisto Jakomäen työyhteisössä, mihin minut otettiin yhtenä työntekijänä lämpimästi vastaan. Kiitos Outille! Arvostan tätä valtavasti. Oli aina tosi kiva mennä töihin ja koin kuuluvani leikkipuistoon. Unelmani on tulevaisuudessa Jakomäen Sydän- talon valmistuttua voida ryhtyä Jakomäen leikkipuiston ja kirjaston yhteiseksi residenssitaiteilijaksi. Sydämeni jäi Jakomäkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti